Radiohiljaisuus.

Lähdettiin viikonlopuksi reissuun kotikonnuille.

Nyt siis seurannee radiohiljaisuus sunnuntaihin asti. Koetan sitten saada kiinni muistikirjamaaliskuun sivut näiltä päiviltä.

Ihana kevät!

Muistikirjamaaliskuu: 5

Tämän päivän tehtävänantona oli kirjoittaa viesti lehdistä leikatuin kirjaimin.

Leikkelin yhden vanhan Imagen silpuksi ja aloin sommittelemaan sanoja. En siis etukäteen suunnitellut minkä viestin kirjoittaisin vaan leikkasin sopivan kokoisia kirjaimia lehdestä määrän x, ja niistä sitten muodostin alla olevan viestin...

Tänään on uutisissa ollut paljon 8-vuotiaan Eerikan karmea kohtalo, kun oikeudenkäynti tytön isää ja äitipuolta vastaan alkoi. Tuo kamala tapaus on pyörinyt mun mielessä koko päivän, ja siitä tämä viestinikin varmaan kumpusi.

Rakkautta <3

MKM 4

Muistikirjamaaliskuun neljäs päivä, ja aiheena oli asiat joita tarvitse ja asiat joita haluan.

Korak on nyt 5kk ja rapiat, joka tarkoitaa sitä että mä en ole kokonaisia yöunia nukkunut melkein puoleen vuoteen. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan kropassa krooninen väsymys... Kiitos ihanalle miehelleni, joka auttaa tosi paljon muksun hoidossa aina kun on kotona, olen vielä edes jotakuinkin järjissäni.
Viime (aamu)yö oli taas vaihteeksi vähän horroria...Korak heräili tunnin välein. Olenkin ollut tänään semisti zombiena.
Siksi meninkin tämän päivän muistikirjasivun kanssa siitä mistä aita on matalin.

Välineilä ruutuvihko ja stabilot.

Näin yöllä otetut kuvat on niin pirun hailakoita... höh.


Jos sulla on tylsää, niin etsi kuvasta virhe. Tuli vahingossa :)

Nyt nukkumaan. zZzZZzzZzzz

Muistikirjamaaliskuu 3

Bannerin nyysin hupsistarallaa-blogista, joka myös toimii toisena tämän projektin pääjehuna.

Tänään aiheeksi annettiin keväänodotusfiilikset.
Ja mähän olen ihan fiiliksissä. Korak nukkuu päikkäreitä jo kohta kolmatta tuntia, jonka ansiosta olen ehtinyt tekemään tämän päivän muistikirjasivun jo nyt, eikä kello ole edes yö...ei lähelläkään.

Sopivasti sattuikin tuo tämän päivän aihe. Aamulla pääsin kiroamaan talvea, kun lapioin viime yön myräkässä sataneet lumet pihalta. Ja nyt tuolla ulkona paistaa aurinko keväisemmin kuin ikinä.

Mutta tässäpä siis sitten tämänpäiväinen sivuni:

Pohjana rypistetty silkkipaperi, jonka päälle läiskitty tarroja ja papereista leikeltyjä  juttuja. Tekstit tein ihan perus stabilolla...vähän levisivät tuohon silkkipapariin.

Löysin eilen muuten liimapuikon tuolta aarrearkuistani. Tuli tarpeeseen. Olin jo varautunut tekemään näitä sivuja laastarin, nitojan, jeesusteipin ja sinitarran voimin siihen asti että saan ahterini raahattua kauppaan liimaostoksille.

Muistikirjamaaliskuu, päivä 2.

Tehtävänä oli esitellä itsensä.

Jos tää mun touhu näiden sivujen kanssa jatkuu tällaisena, niin mulla on kuun lopussa noin miljoona tuntia univelkaa. Kuka hullu tekee tällaista räpellystä klo 2 yöllä, kun voisi nukkua? Minä.

Se ois sit ikään kuin maaliskuu...

Koska näköjään en saa mitään hommia valmiiksi asti, niin että niistä voisi minkäänsorttista blogipostausta saada aikaiseksi, pitää keksiä jotain muuta.

Arvoin itseni kanssa viime tinkaan asti, lähdenkö mukaan Hupsistarallaan ja Ikomin väsäämään muistikirjamaaliskuuhun. Ja nyt sitten hätäpäissäni tein ekan sivun. En ees löytänyt mieleisen kokoista vihkoa, niin jouduin tyytymään tuollaiseen A5-kokoiseen...oisin halunnut isomman. 

No...teen varmaan jatkossa(kin) niin että käytän aina yhden aukeaman kerrallaan.

Maateriaalit oli ne mitä ensi hätään löysin: rytmisen voimistelun ohjekirja ja sormivärit. Liimaa tai teippiä en löytänyt tähän hätään, niin käytin nitojaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut laastarit.

Jos vaikka huomenna saisin aikaiseksi kerättyä tarpeet esiin silloin kun Korak vielä on hereillä niin ei tarvitsis yrittää hissun kissun epätoivoisesti penkoa yöllä mitään.

Huomatkaa muuten kuvaajan ammattitaito, jolla on kuvaan haettu värisävyjen ja valoituksen avulla ajan patinaa kuvan hengen mukaisesti...en ole mikään huippukuvaaja ja tolla peruspokkarilla ei edes mitään järjettömän upeita teoksia välttämättä saakaan aikaiseksi, mut nyt kyllä en vaan jaksanut alkaa vääntämään asetuksia kuntoon. Väsyttää liikaa.

Noi läiskät tuon vuosiluvun molemmin puolin on mun peukaloiden sormenjäljet...sarjassamme onnistunut tunarointi.

Hah, tästä tuli nyt tällainen negatiivisuuden kyllästämä postaus.

Mutta kyllä mä vaan odotan tätä tulevaa kuukautta innoissani. Tästä tulee kivaa :)

Ja sitten asiaan.

Rakastan käsitöitä, näpertelyä, askartelua... kaikkea käsillä tekemistä.

Lapsena olin kova askartelemaan ja uskon olleeni poikkeuksellisen luova ja aikaansaava tyttö. Jossain vaiheessa käsitöiden tekeminen sitten jäi...kuvioon tuli muita harrastuksia; tanssia ja musiikkia, eikä näpertelyille ollut enää samalla tavalla aikaa tai motivaatiota. Jossain se pieni kipinä kuitenkin kyti.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan ja niinä opiskeluvuosina tein joitakin pieniä juttuja, lähinnä inspiroituneena saman koulun puvustajaopiskelijoiden töistä (itse siis opiskelin tylsästi fysioterapiaa).

Koulun jälkeen muutin yhteen tuon muusikon kanssa ja pikkuhiljaa alkoi kipinä käsityöjuttuihin syttymään taas. Opettelin virkkaamaan uudelleen. Ostin ompelukoneen. Aloin seuraamaan erilasia blogeja. Ihastelin anoppikokelaani aikaansaannoksia (niistä täytyy jossain vaiheessa tehdä ihan oma postauksensa).

Lopullinen liekkiin leimahtaminen tapahtui viime vuonna kun aloin odottamaan Korakia ja varsinkin loppukesästä kun jäin äitiyslomalle.

Ja nyt, kun Korak on pian 4kk ikäinen, olen huomannut että hittolainen mullahan oli silloin ennen tuota muksua aikaa ihan tuhottomasti...olisin voinut tehdä melkein mitä vain, enkä tehnyt. No, ikinä ei voi ilmeisesti mennä helpomman kautta. Niinpä päätin, että joka kerta kun tuntuu ettei ole aikaa, niin silloin on saatava jotain tehdyksi. Ja jos tuntuu että on aikaa, niin silloin voi ottaa vaikka pienet päiväunet (pettämätön suunnitelma...öh).


Tilasin viime viikolla ihan sokkona nimen perusteella tämän kirjan. Ja kun se tuli, iski inspiraatio. Aiheen vierestä muuten: tajusin, että kirjan kirjoittaja on mun ala-asteaikainen käsityönopettaja (tosin en koskaan hänen tunneillaan ollut, koska olin rebell ja valitsin tekniset työt kässän sijaan).
Eilen sitten suuntasin pitkästä aikaa Eurokankaaseen ja ostin muutaman metrin vohvelikangasta.

Rakastuin aikoinaan Hupsistarallaan Terhin vessaan. Samassa hengessä, sopivasti ideaa pöllien lähden nyt sitten testailemaan, mitä kaikkea saa aikaiseksi vohvelikankaan ja Super Marion yhdistämisestä.


(Ja seuraavaan postaukseen aion opetella lisäämään kuvia...nyt ei pää todellakaan toimi niin paljon että jaksaisin lähteä tätä säätämään).