torstai 17. tammikuuta 2013

Ja sitten asiaan.

Rakastan käsitöitä, näpertelyä, askartelua... kaikkea käsillä tekemistä.

Lapsena olin kova askartelemaan ja uskon olleeni poikkeuksellisen luova ja aikaansaava tyttö. Jossain vaiheessa käsitöiden tekeminen sitten jäi...kuvioon tuli muita harrastuksia; tanssia ja musiikkia, eikä näpertelyille ollut enää samalla tavalla aikaa tai motivaatiota. Jossain se pieni kipinä kuitenkin kyti.

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan ja niinä opiskeluvuosina tein joitakin pieniä juttuja, lähinnä inspiroituneena saman koulun puvustajaopiskelijoiden töistä (itse siis opiskelin tylsästi fysioterapiaa).

Koulun jälkeen muutin yhteen tuon muusikon kanssa ja pikkuhiljaa alkoi kipinä käsityöjuttuihin syttymään taas. Opettelin virkkaamaan uudelleen. Ostin ompelukoneen. Aloin seuraamaan erilasia blogeja. Ihastelin anoppikokelaani aikaansaannoksia (niistä täytyy jossain vaiheessa tehdä ihan oma postauksensa).

Lopullinen liekkiin leimahtaminen tapahtui viime vuonna kun aloin odottamaan Korakia ja varsinkin loppukesästä kun jäin äitiyslomalle.

Ja nyt, kun Korak on pian 4kk ikäinen, olen huomannut että hittolainen mullahan oli silloin ennen tuota muksua aikaa ihan tuhottomasti...olisin voinut tehdä melkein mitä vain, enkä tehnyt. No, ikinä ei voi ilmeisesti mennä helpomman kautta. Niinpä päätin, että joka kerta kun tuntuu ettei ole aikaa, niin silloin on saatava jotain tehdyksi. Ja jos tuntuu että on aikaa, niin silloin voi ottaa vaikka pienet päiväunet (pettämätön suunnitelma...öh).


Tilasin viime viikolla ihan sokkona nimen perusteella tämän kirjan. Ja kun se tuli, iski inspiraatio. Aiheen vierestä muuten: tajusin, että kirjan kirjoittaja on mun ala-asteaikainen käsityönopettaja (tosin en koskaan hänen tunneillaan ollut, koska olin rebell ja valitsin tekniset työt kässän sijaan).
Eilen sitten suuntasin pitkästä aikaa Eurokankaaseen ja ostin muutaman metrin vohvelikangasta.

Rakastuin aikoinaan Hupsistarallaan Terhin vessaan. Samassa hengessä, sopivasti ideaa pöllien lähden nyt sitten testailemaan, mitä kaikkea saa aikaiseksi vohvelikankaan ja Super Marion yhdistämisestä.


(Ja seuraavaan postaukseen aion opetella lisäämään kuvia...nyt ei pää todellakaan toimi niin paljon että jaksaisin lähteä tätä säätämään).

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tutulta, sillä erotuksella, että mulla ei vielä ole niitä lapsia, vaan käsityöinnostus leimahti liekkiinsä jo tässä opiskelujen loppuvaiheessa. ;) Ja tuo kirja vaikuttaa tosi kiinnostavalta, innolla jään odottamaan, josko täälläkin nähtäisiin tulevaisuudessa jotain hienoja vohvelikirjontajuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on yks pyyhe tehtynä melkein valmiiksi tuon vohvelikirjontakirjan innoittamana... mut ihan niinkuin moni muukin asia niin se on viittä vaille valmis :D. Jos sen joskus tässä saisi julkaisukelpoiseen kuntoon.

      Poista

Kommentoitavaa? Pistäppä tästä viidakkorumpu soimaan ja savumerkit taivaalle.